Kari Uotila Olarin Tarmo-77 puheenjohtaja                                                              Espoo
Olarin Tarmon 30-vuotisjuhlassa                                                                               3.11.2007
Ravintola Niittylounas

Avaussanat

Arvoisa Suomen Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen, seuramme perustajajäsenet ja muut kutsuvieraat, Tarmon jäsenet ja ystävät, hyvät liittotoverit! Tervetuloa juhlaamme!

Juhlavuotemme huipentuu tähän iltatilaisuuteen. Keväällä valmistui täälläkin jaossa oleva vaatimaton juhlajulkaisumme johon on muun muassa koottu erilaisia tapahtumia kuluneilta kolmelta vuosikymmeneltä.

Jalkapallon juniorijoukkueemme puolestaan viettivät juhlaamme käymällä katsomassa Suomen Palloliiton juhlamaaottelua Suomi Espanja olympiastadionilla. Uskon, että se oli mukava kokemus, vaikka maalihanat jäivät jälleen maajoukkueeltamme avaamatta. 

Hyvät ystävät. Frederik lauloi tuossa iskelmässään: ”Mä oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen, takana on luja putki rilluvuosien, en oo enää sinisilmäinen oon kolmekymppinen” Onkohan salissa muuten ketään kolmekymppistä?

Jokainen muistaa miten lapsena ja nuorena pidimme kolmekymppisiä aikamoisina kalkkiksina. Nyt taas meidän yli viisikymppisten mielestä kolmekymppiset ovat melkeinpä lapsosia. Kuitenkin kolmenkymmenen vuoden ikään mahtuu jo paljon elämän kokemusta; Lapsuuden riemuja, nuoruuden kasvukipuja ja aikuistumisen tuomaa vastuuta elämän rakentamisesta.

Toki urheiluseuran historiassa kolmekymmentä vuotta on vähän. Olen lähiaikoina käynyt tai menossa monen seuran vuosijuhlaan. Kotkan työväen palloilijat 80, Kuopion Riento 100, Hyvinkään ja Järvenpään palloseurat 60 vuotta. Näiden seurojen historiat ovat mittavia, mutta paljon on tapahtunut Tarmossakin kolmenkymmenen vuoden aikana.

Ympäröivä yhteiskunta on muuttunut, liikunta- ja urheilukulttuuri samoin. Espoo on kasvanut kaupunkina valtavasti, Tarmon harjoitusolosuhteet ja -paikat muuttuneet ja lajit ja väki vaihtunut.

Kaikilla seuroilla on omat syynsä perustamiselleen. Päivälleen 30 vuotta sitten meidän silloisen Jaakkiman Pallon perustajajäsenten ainut syy oli päästä pelaamaan jalkapalloa oikeana joukkueena. Halusimme oikeita futismatseja jatkoksi Hietalahden telakan puulaaki peleille ja keskinäiselle potkiskelullemme Pirkkolan hiekkakentällä.

Pelaamisen ilo, yhdessä toimimisen halu ja omasta kunnosta huolehtiminen on varmasti yleisin syy seuratoimintaan. Myöhemmin tulevat sitten kilpailukeskeisempi ajattelu, voittamisen ja pärjäämisen tahto ja myös halu vaikuttaa laajemmin liikuntakulttuuriin.

Hyvät ystävät, aika pian perustamisen jälkeen halusimme liittää seuramme Työväen Urheiluliittoon ja vaihdoimme seuran nimen Jaakkiman Pallosta Olarin Tarmoksi. TUL:n periaatteet kaikille mahdollisesta liikunnasta, pienillä kustannuksilla, monipuolisesta toiminnasta ja oikeudenmukaisuuteen pyrkimisestä ovat mielestäni säilyneet hyvin näihin päiviin asti.

Junioritoiminta on kaiken a ja o. Suurten seurojen puristuksessa ei ole ollut helppoa ylläpitää ja kehittää pienen kortteliseuran juniorityötä. Se on ollut mahdollista vain täydestä sydämestään toimivien juniorivetäjien toimesta. Meillä ei ole voitu ostaa aktiivisuutta rahalla. Ainoastaan halu viedä lasten ja nuorten liikuntaharrastusta ja pelaamisen iloa eteenpäin on ollut palkkiona uhrautuvasta työstä.

Haluan jo tässä yhteydessä kiittää kaikkia niitä jotka ovat tai ovat olleet mukana seuramme juniorityössä eri tehtävissä. Teidän ansiostanne Olarin Tarmo on urheiluseura isolla Uulla.

Hyvät ystävät,
Paljon on tapahtunut kolmenkymmenen vuoden aikana. Lukiessanne juhlajulkaisuumme kerättyjä välähdyksiä vuosikymmeniltä voitte todeta, että pieneksi seuraksi, meillä on ollut hyvin monipuolinen toiminta.

Puhutaan paljon sosiaalisesta pääomasta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle. Urheiluseurat ja yleisestikin kansalaisjärjestötoiminta on sosiaalisen pääoman kulmakiviä. Järjestöissä tehtävän vapaaehtoistyön arvo on miljardeja euroja vuodessa. Toivottavasti poliittiset päättäjät kaikilla tasoilla arvostavat tätä työtä myös jatkossa.

Uhkia on olemassa. Talkootyön verotus, tilintarkastuslain muutokset, yleishyödyllisyyskäsitteen muuttaminen, lisääntyvät maksut liikuntapaikoista ja pienentyvät avustukset uhkaavat monen urheiluseuran toimintaa.

Ajankohtainen on eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys leikata liikunnalle, kulttuurille, taiteelle ja nuorisotyölle tarkoitetuista veikkausvoittovaroista yli kaksikymmentä miljoonaa euroa budjetin muihin kohteisiin.

Vaikka eduskunnan kokoonpano ei maaliskuun vaalien jälkeen mielestäni aivan paras mahdollinen olekaan, niin toivon eduskunnan kuitenkin korjaavan tämän älyttömän leikkauksen budjetin käsittelyn aikana.

Hyvät ystävät
Meille Tarmossa toimineille yleisseura ja sen monipuolinen toiminta on antanut paljon.
Todella mukava on muistella esimerkiksi sitä, kun pääosin hallituksen jäsenten voimin pyöritimme näytelmäkerhoa. Rakensimme lavasteita ja tankkasimme vuorosanoja: ”Äiti ja hevonen” näytelmään. Tai sitä, kun Juha Lehtonen joka myöhemmin siirtyi vaativimpiinkin näyttelijätehtäviin, esiintyi pikkujouluissa Olympiavoittaja Tapio Korjuksena.

Myös surua ja menetyksiä mahtuu kolmeen vuosikymmeneen. Kaipauksella ja lämmöllä muistamme joukostamme poistuneita keskeisiä seura-aktiiveja. Kari Heinonen, Seppo Rönkkö, Helena Ahtiainen, Leo Nykänen ja Erkki Wessman ovat nimiä jotka eivät unohdu.

Menestystä, turnausvoittoja, mitaleja, sarjanousuja ja muita mukavia muistoja ovat vuodet täynnä. Hienoa on nähdä esimerkiksi Olarin Tarmon kasvatin Marco Matronen pelaavan nyt veikkausliigaa Pietarsaaren Jaron paidassa.

Kaikista ei tule huippupelaajia edes Olarin Tarmossa. Tärkeintä onkin ollut se, että varmasti jo useat sadat juniori- ja aikuispelaajat ovat saaneet kokea pelaamisen iloa niin jalkapallon, lentopallon, sulkapallon kuin vähän muidenkin lajien parissa.

Päälle tulevat jumpat, hölkät ja muu mukava toiminta seurassamme. Kaiken on mahdollistanut kymmenien jäsenten aktiivinen ja pyyteetön työ seuran hallituksessa ja jaostoissa. Olen iloinen, että noin puolet kautta aikojen hallituksessa toimineista on tänään täällä muistelemassa menneitä ja nauttimassa juhlastamme.     

Hyvät ystävät. Miten tästä eteen päin? Emme ole ihmisiän mukaan vielä siinä keski-iän kriisissä, jossa pohditaan tosissaan elämisen tarkoitusta ja tulevaisuutta. Seurana meidän on kuitenkin suuntauduttava tulevaisuuteen ja lähtökohtien arvioimiseen.

On oltava rohkeutta myös itsekritiikkiin. Urautumisen, kangistuneisiin toimintoihin jämähtämisen ja näköalattomuuden uhka on todellinen ja siihen on reagoitava. Monien muiden seurojen tavoin on meidänkin mielestäni aloitettava suunnitelmallinen toimintamme kehittäminen.

Tärkeintä siinä on nykyisen tilanteemme viileä arviointi. Miksi olemme olemassa? Keille ja mitä haluamme tehdä? Miten ja millä tavoin haluamme toimia? Mitkä ovat arvomme ja mikä on toiminta-ajatuksemme? Mikä on missiomme tulevaisuuteen? Millainen seura haluamme olla kymmenen vuoden kuluttua? Miten voimme vahvistaa entisestään yhteisöllisyyttä, seurahenkeä. 

Tarttukaamme tähän työhön heti uuden toimintavuosikymmenen aluksi. Se on velvollisuutemme niin entisille kuin tulevillekin Tarmon sukupolville.

Olarin Tarmoa tarvitaan jatkossakin. Lapset tarvitsevat turvallisen ja mukavan toimintaympäristön kehittyäkseen niin eri lajeissa kuin myös kansalaisina. Aikuisharrastajat tarvitsevat niin ikään seuramme kautta tulevia mahdollisuuksia kuntoiluun, harjoitteluun ja kilpailemiseen.

Se rento ja toverillinen ilmapiiri, joka on ollut hallitseva seuran tehtävien hoitamisessa, on välttämätöntä säilyttää jatkossakin. Niin myös aktiivit jaksavat ja nauttivat työstään seuran kehittämiseksi.
   
Hyvät ystävät, Olarin Tarmo on antanut minulle myös henkilökohtaisesti hyvin paljon. Tehtäväni Palloliiton, Työväen Urheiluliiton tai SLU:n keskeisissä luottamustehtävissä eivät olisi mahdollisia ilman oman seuran Olarin Tarmon antamaa perustaa.

Kiitän teitä kaikkia seura-aktiivit, joukkueiden vetäjät, seuran jäsenet, hyvät ystävät. Suunataan katse eteenpäin ja nautitaan tästä illasta. Vielä kerran sydämellisesti tervetuloa!